Kaverikateus – Ystävyyssuhteen kiero tuholainen

Moikka! Mun mielestäni on ongelma, että varsinkin tytöt vertailevat itseään muihin lähes koko ajan! Tarkkaillaan muiden elämää, menestystä, ruuan ja suosion määrää, vaatteita, vartaloa, käyttäytymistä jne. Pahinta on, jos vertailu herättää kateutta. Kun on jollekin kateellinen, tuhoaa helposti oman itsetuntonsa ja ihmissuhteita.

Ystävien ihailu tuntuu usein hyvältä ja on kivaa olla onnellinen heidän puolestaan ja jakaa ilot. Samalla voi olla kiitollinen siitä, kuinka upeita ihmisiä saakaan tuntea. Silti joskus voi yllättää itsensäkin ajattelemasta, miten hyvin toisen asiat ovatkaan omiin verrattuina. Tällaiset ajatukset saa pois mielestään aika helposti. Harva onkaan oikeasti kateellinen sanoessaan sen.

MUTTA, mitä sitten, kun oikeasti haluaa toisen omaa ihan kunnolla?

1. Tunnista asia, joka on syy kateuteen.
2. Myönnä itsellesi olevasi kateellinen.
3. Pohdi, olisitko oikeasti onnellisempi, jos sinulla olisi se kateutta herättänyt asia.
4. Avaa silmät ja huomaa myös oman elämäsi sisältävän monia asioita, joista voi olla kiitollinen ja onnellinen.
5. TÄRKEIN: älä toivo tai aiheuta kateuden kohteelle pahaa. Yritä tehdä sen eteen jotain, että voisit saavuttaa sen, mitä häneltä haluaisit. Usein koulukiusaaminenkin johtuu just tosta ekasta...

Kateellinen usein mököttää, piikittelee inhottavilla kommenteilla, puhuu selän takana pahaa ja on muutenkin negatiivinen. Tällaisestä seuraa ystävyyssuhteen tuhoutuminen. Okei, eihän kateuden kohdetta välttämättä haittaa varsinaisesti toisen kateus. Jotkut jopa kerjäävät sitä rehentelemällä jatkuvasti omilla asioillaan. Negatiivistä ihmistä harva kestää pitkään ja negatiivisuus tarttuu, joten kateellisen seuraa aletaan välttää.
Tässä iltalehdessä ollut saksalaistutkimus samasta aiheesta, toi oikeastaan jo melkein nauratti. Kantsii käydä kattomassa!